Suomessa hyvinvointivaltion toimeentulojärjestelmä on perustettu kokopäivätyön ja pitkän työuran varaan. Työsuhteet ovat kuitenkin olleet jo kauan murroksessa ja tulevan eduskunnan tehtävälista työmarkkinoilla on pitkä ja vaativa. Nykyisen talouspolitiikan ainoa keino vastata hiipuvaan talouskasvuun on ollut ja on edelleen työpäivien ja – urien pidentäminen. Ihmisten ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnin edistämiseksi tarvitaan uusia, radikaalejakin tapoja ajatella, ja toimia toisin.
Työmarkkinoilla vallitsee turvattomuuden ilmapiiri. Palkkatyöhön perustuva toimeentulo on epävarma lomautuksineen, irtisanomisineen, määräaikaisuuksineen, ketjutuksineen. Työttömyysongelma, palkkojen alentaminen, keikkatyöläisyys ja nollasopimukset ovat nykyarkea. Ratkaisuksi on luotu aktiivimallit, kepittäminen ja karenssiuhat. On aika siirtyä kannustavaan toimintaan. On löydettävä uusia toimeentulon ja työn muotoja sekä kehitettävä sosiaaliturvajärjestelmää.
Omaehtoinen opiskelu on mahdollistettava tukimuodosta riippumatta. Kouluttautumiseen ja itsensä kehittämiseen tarvitaan järjestelmien joustavuutta. Ammatillinen osaaminen ja laatu ovat suomalaisen työn tavaramerkkejä. Niistä täytyy pitää huoli.
Työelämän rakenteiden muutos on välttämätöntä. Palkkatyötä voidaan jakaa ja työaikaa lyhentää. Työssä jaksamisen pulmiin on etsittävä pysyviä rakenteellisia ratkaisuja. Kiireettömämpi elämä lisää hyvinvointia.
Velkaantuneisuus ei saa olla este työn vastaanottamiselle, työstä on jäätävä perintätoimien jälkeen riittävästi rahaa toimeentulon turvaamiseksi.
Pidetään huoli siitä, että Suomi pysyy tutkimuksen ja innovaatioiden kärkimaana. Osaaminen ja luovuus ovat voimavaroja joiden menettämiseen meillä ei ole varaa.
“Kiireettömämpi elämä lisää hyvinvointia”